Veropoliittinen linjaus

Hallituksen veropolitiikka tukee työllisyyttä, tuottavuutta ja uusien työpaikkojen syntymistä. Veropoliittiset toimet mitoitetaan niin, että ne eivät vaaranna julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Verotuksessa pyritään mahdollisimman laajoihin veropohjiin, mikä mahdollistaa eri verokantojen kohtuullisuuden. Veropolitiikan ydin on työn verotuksessa ja veropohjan laajentamisessa.

Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus on suoraan sidoksissa työllisyyden ja tuottavuuden kasvuun. Hallituskauden alussa tärkeintä on huolehtia siitä, että työn verotus ei kiristy. Tämä on välttämätöntä, jotta talous elpyisi ja työllisyyskehitys olisi positiivista. Kun talous elpyy ja työllisyysaste nousee yli 70 %, verotusta voidaan maltillisesti laskea niin, että ylin marginaaliveroaste on 50 %. Valtion verotuksessa siirrytään samalla uuteen veroporrasmalliin.

Veropohjaa laajennetaan niin, että kulutusta ja ympäristöä haittaavia toimia verotetaan nykyistä ankarammin. Ilmasto- ja energiapolitiikassa verotusta voidaan käyttää ohjauskeinona.

Perustelut

Suomessa inhimillistä pääomaa eli osaamista verotetaan todella ankarasti, kun taas muuta pääomaa verotetaan keskimäärin vähemmän kuin muissa kehittyneissä EU-maissa. Silti Suomi elää osaamisesta.

Työn tekemisen täytyy olla kannattavaa, sillä vain näin osaamisen tasokin saadaan pidettyä korkeana. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus on kiinni työllisyyden kehityksestä ja tuottavuudesta.

Suomessa on kansainvälisesti kireä palkkatulojen verotus. Jo 36 000 euron vuosituloilla rajaveroaste on 45 %. Valtion verotaulukoihin tehdään rakennemuutokset, jotka johtavat siihen, että verotus kaikissa tuloluokissa on EU-15 keskitasoa ja korkein rajaveroaste on 50 %.